Diastaasin ennaltaehkäisy

Tutustu jo raskausaikana diastaasin ehkäisyyn ja palautumisen tukemiseen: 

Syvien vatsalihasten harjoitteet edistävät lihaskalvon palautumista. Suorien vatsalihasten yksipuolinen treenaaminen (sit-up) ilman syvien lihasten ohjattua voimakasta tukea ylläpitää diastaasia ja estää sen palautumista, kun alue venyttyy levälleen uudestaan ja uudestaan. Ranskassa on tapana tukea vartalo napakalla tukikorsetilla heti synnytyksen jälkeen. Ideana on estää diastaasialueen pullistuminen ja uudelleenvenyminen ja helpottaa kalvon palautumista. Se ei ole vaihtoehto syvien lihasten vahvistamiselle, koska jatkuva tukeminen laiskistaa lihaksia nopeasti, mutta se estää holtittoman venymisen tärkeimpinä palautumisviikkoina, kun äidillä on muutakin tekemistä kuin vatsalihasten toimintaan keskittyminen.

Pitääkö diastaasipotilaan varoa vatsalihasten käyttöä?

Vain synnytyksen jälkiviikkoina/kuukausina voimakkaimman palautumisen aikana kannattaa välttää kovia rutistuksia. Vuoden kuluttua synnytyksestä lihaskalvo on palautunut sen, mitä se palautuu. Syvien vatsalihasten paksuntaminen treenaamalla kiristää kalvoa hieman (vertaa puolityhjä vs täysi ilmapallo), mutta diastaasi itsessään ei sillä korjaudu. Millin tai kahden muutos on todennäköisesti mittausvirhe, eikä sillä ole merkitystä laajassa diastaasissa. Diastaasipotilaan kannattaa treenata lihaksiaan kaikin keinoin, eikä lähteä varomaan ja välttämään vatsalihasten käyttöä. Se johtaa ojasta allikkoon, vartalolihasten heikkenemiseen entisestään ja lihasten ohenemisen myötä entistä heikompaan selän tukeen. Kaikkea saa tehdä, mikä ei pahenna selkäoireita. Toki on viisasta opetella syvien vatsalihasten käyttö, niin että ne aina aktivoituvat kumartuessa, ponnistaessa, nostaessa, ja ihan tavallisessa kävelyssäkin. Syvien vatsalihasten treenaaminen ei ole mitään erityistä salatiedettä eikä edes vaikeaa.