Vesisuihkurasvaimuun valmistautuminen

Leikkaukseen valmistautuminen, jälkihoito ja mahdolliset ongelmat

Kaikkiin pieniinkin toimenpiteisiin liittyy seurauksia, joista potilaan on tärkeää olla tietoinen ennen leikkausta, samoin kuin mahdollisista leikkauksen myötä ilmaantuvista ongelmista.

Turvotus: Mitä suurempi määrä rasvaa poistetaan ja erityisesti mitä alempaa vartalolta tai raajoista, sitä enemmän turvotusta esiintyy. Vartalolla lymfa laskee nivusiin, eikä turvotus ole yleensä ongelma, vaan potilaat ovat jo 2 viikon kuluttua varsin sutjakassa kunnossa. Huomattavan roikkuva alavatsa voi olla poikkeus. Tukitekstiilien on oltava silloin erittäin tukevat. Alaraajat, erityisesti polvien seutu turpoaa voimakkaasti ja turvotus kestää pidempään kuin esim. vyötäröllä. Alaraajoista (ja roikkuvasta vatsasta) lymfa virtaa ylämäkeen kohti nivusia, mikä osaltaan selittää turvotustaipumuksen. On suositeltavaa olla mieluummin pienessä liikkeessä, kuin pitkiä aikoja paikallaan. Ei-rasittava liikkuminen parantaa lymfakiertoa ja nopeuttaa toipumista.

Kivut: WAL-imun jälkeen kivut ovat selvästi vähäisempiä kuin perinteisen, mekaanisen imun jälkeen. Useimmat potilaat pystyvät menemään töihin 0-5 vrk:n kuluttua toimenpiteestä riippuen imumäärästä. Kipulääkkeeksi riittää yleensä tulehduskipulääke (Burana tai vastaava). Tyhjentyneen imualueen alkaessa kiinnittyä pohjaansa kudoksissa tuntuu kipua liikahtaessa ja liikkeelle lähtiessä, esim. sängystä tai tuolista noustessa. Hiljaa paikallaan ollessa kipua ei juuri tunnu. Kipu alkaa helpottaa kiinnittymisen edetessä. Tärinäarkuutta esim. reippaasti kävellessä tai hölkätessä voi tuntua useiden kuukausien ajan. Sitä helpottaa tiukka tukitekstiili.

Infektio / haavatulehdus: Kanyylin sisäänmenoaukko tulehtuu ja märkii tai rasvaimualue punoittaa. Ongelma hoituu yleensä suihkuttelemalla ja antibiootein. Ennaltaehkäisevää antibioottikuuria käytetään yleisesti ison rasvaimun aikana suoraan suoneen ja sen jälkeen kuuriluonteisesti suun kautta. Ihon on oltava kunnossa leikkaukseen tullessa, ei saa olla esimerkiksi tulehtuneita lävistyksiä, märkiviä finnejä, erittävää ihottumaa tai ihokarvojen ajelun jälkeistä märkänäppylää. Vakavat, laajat infektiot ovat hyvin harvinaisia, kun ennaltaehkäisystä huolehditaan hyvin.

Hematoma: Mustelmaa suurempi verenpurkauma, joka sulaa hitaasti ja voi (harvoin) vaatia punktion eli tyhjennyksen neulalla. Tulehduskipulääkkeitä (Burana, Primaspan, Disperin, Aspirin, Ibuxal ym ym.) tulee välttää 2 viikkoa ennen leikkausta, ja kalaöljy- ja omega-3-valmisteita ja runsasta valkosipulinsyöntiä mielellään 2 kk ennen. Ne aiheuttavat verenvuototaipumusta. Todelliset hematomat ovat harvinaisia WAL-tekniikalla tehdyn rasvaimun jälkeen. Suurin osa mustelmista sulaa kahdessa viikossa.

Tuntohäiriöt / tunnottomuus: Palautuva / pysyvä ihon tuntohermon vaurio imualueella. Hermot kulkevat ihonalaisessa rasvassa ja saattavat venyttyä ja katketa toimenpiteen yhteydessä. Ensimmäisten viikkojen aikana ihotunto voi olla toimenpidealueella alentunut, mutta tunto palautuu viikkojen / kuukausien kuluessa yleensä normaaliksi. Hermojen toipumiseen liittyy ohimenevä hipaisuarkuus iholla. Ihon ohimenevä puutuneisuus on enemmän sääntö kuin poikkeus rasvaimun jälkeen.

Epätasaisuus: Laihduttamalla rasvakerros ohenee tasaisesti. Imu on aina kömpelömpi menetelmä. Toisaalta selkeät rasvakohoumat eivät välttämättä silene laihduttamalla, ja niihin rasvaimu tehoaa paremmin, tästä hyvänä esimerkkinä leveät pahkurat reisien ulkosyrjillä, komeat jenkat tai paukurat polvien sisäsyrjillä. Rasva irtoaa eri tavalla eri paikoista, ja varsinkin arpisilla alueilla tai hyvin tiiviissä, sidekudoksisessa rasvassa (ylävatsa, raskausarpinen kudos, selkä, nuoret potilaat, miehet) irrottelu on työläämpää ja rasva irtoaa huonommin. Löyhillä alueilla rasvaa saattaa irrota liiankin helposti. Ihon laatu vaikuttaa myös tasaisuuteen: ohut, raskausarpinen iho altistaa epätasaisuudelle, kun taas paksu kimmoisa iho helpottaa hyvän tuloksen saamista. Leikkaus- tai muut arvet hankaloittavat tasaisen tuloksen saamista. Huomattava lihominen rasvaimun jälkeen voi saada alun perin tasaisen tuloksen muuttumaan epätasaiseksi. Tukitekstiiliä käytettäessä tulee huolehtia siitä, että kudokset ovat mahdollisimman sileästi tekstiilin alla, tekstiili on tiukka ja tekstiili ei painu poimuille (esim. kumara istuma-asento vatsan rasvaimun jälkeen).

Ihon ryppyisyys: Ikä, tupakointi ja perimä (taipumus raskausarpiin) sekä tukitekstiilihoito vaikuttavat siihen, miten iho vetäytyy rasvaimun jälkeen. Kimmoisa paksu iho, jossa on runsaasti kollageenia ja elastiinia, vetäytyy paremmin kuin jo valmiiksi venynyt tai rypistyvä, ohut iho. Ihoa voidaan joutua myöhemmin kiristämään leikkaamalla (erityisesti, jos kudos on jo valmiiksi löysää laihtumisen, raskauksien tai iän vuoksi (löysä vatsa, löysät sisäreidet, allit).

Ihon roikkuminen: Ihon vetäytyminen on yksilöllistä ja usein melko hyvin ennustettavissa. Vetäytymistä voi yrittää parantaa imemällä/käsittelemällä ohuella imukanyylillä ihonalaista rasvakerrosta, joka sitten arpeutuessaan kiinnittää ihoa pohjakerroksiin. Toimenpiteen vaikutus on rajallinen. Oma erittäin tärkeä merkityksensä on paine- ja tukitekstiileillä. Tekstiilien laadussa ei pidä tinkiä. Löysiksi jääneet ihopoimut voidaan joutua poistamaan leikkauksella. Vatsan alueella voidaan joutua isoonkin korjaukseen, jossa napaa siirretään ja kudosta poistetaan alavatsalta suuri kaistale (abdominoplastia). Runsaan rasvaimun jälkeen ihoa jää yleensä runsaasti jäljelle, ja roikkuminen on melko tavallinen ilmiö.

Rasvaa imetty liikaa tai liian vähän: Rasvaa pyritään jättämään "sopiva" kerros riippuen muun ihonalaisrasvakerroksen paksuudesta. On myös tärkeää saada mahdollisimman selkeä kuva potilaan toiveesta. Joskus (hyvin harvoin) toimenpide voidaan joutua keskeyttämään komplikaation vuoksi, esim. jos imualuelle tulee selkeä verenvuoto. Hyvin arpisesta kudoksesta rasvan imeminen voi olla vaikeaa tai jopa mahdotonta, esim. jos potilaalle on aiemmin jo tehty rasvaimua.

Ihon pigmentoituminen: Imualueen iho vetäytyy ja kutistuu. Mitä enemmän rasvaa on imetty, sitä tummemmalta iho imualueella saattaa näyttää.

Veritulppa. Alaraajan laskimoverihyytymä, joka voi ajautua keuhkovaltimoihin tukkien niitä. Pyritään ehkäisemään tukevilla hoitosukilla/lentosukilla, minihepariinivalmisteella ja välttämällä yleisanestesiaa eli nukutusta, jolloin potilas ei pysty liikuttelemaan jalkojaan. Riski on suuri (tupakoivilla) ylipainoisilla potilailla, joille tehdään nukutuksessa yli 2 tunnin toimenpide (iso rasvaimu) ja jos ennaltaehkäisystä ei huolehdita.

Ennen leikkausta

Huolehdi toimenpidealueen ihon hyvästä kunnosta. Poista lävistykset leikkausalueelta hyvissä ajoin, jotta mahdolliset haavat ehtivät parantua. Huolehdi, ettei Sinulla ole tulehduspesäkkeitä elimistössäsi (märkivät lävistykset, haavat, kynsivallintulehdukset, hampaat, ihokarvojen ajelun jälkeinen märkänäppyläisyys). Älä ajele ihokarvoja juuri ennen toimenpidettä.

Tarkistuta PVK ja TROMB (pieni verenkuva ja trombosyytit) ennen leikkausta ja tuo tuoreet laboratoriovastaukset tullessasi leikkaukseen. Isommissa yli 4 kg:n imuissa tarvitaan myös veriryhmä. Leikkausta edeltävällä vastaanottokäynnillä saat lähetteen laboratoriokokeisiin KELA-korvausta varten. Jos Sinulla on vuototaipumusta tai huomattavaa mustelmaherkkyyttä, saatat tarvita lisätutkimuksia ennen leikkausta.

Älä käytä tulehduskipulääkkeitä kahteen viikkoon ennen leikkausta (Asperin, Disperin, Primaspan, Burana, Ibusal, Ketorin, ym) tai jos lääke on hyvin tarpeellinen, keskustele asiasta kirurgin kanssa. Vältä mieluiten ainakin 2 kk ennen leikkausta kalaöljykapseleita ja muita omega-3-6-tuotteita sekä valkosipulia (aiheuttavat mustelmia).

Käy leikkausyksikön tukitekstiilihoitajan luona, joka ottaa sinusta mitat ja tilaa suositellut tukitekstiilit. Pahimman turvotuksen laskettua saatat tarvita tiukemman tukitekstiilin, varsinkin monen litran imun jälkeen. Hanki lentosukat tai hoito/tukisukat (polvipituisetkin riittävät, mutta oltava todella napakat) ja laita ne valmiiksi jalkaan jo leikkauspäivän aamuna.

Leikkaukseen tullessasi ota mukaan mukavat, helposti puettavat löysät vaatteet. Jätä kaikki arvoesineet kotiin.

Jälkihoito

Seuranta: Isomman rasvaimun jälkeen potilas ei saa jäädä yksin ainakaan vuorokauteen toimenpiteen jälkeen. Tästä syystä potilaan on joko oltava sairaalassa tai jos hän kotiutuu, hänellä on oltava aikuinen saattaja ja huolehtija.

Kylmähoito: Kylmähaude helpottaa turvotusta ja kipua ja vähentää mustelmia. Vatsan rasvaimun jälkeen laita esim. märkä pyyhe levitettynä ja muovipussiin pakattuna pakastimeen ja käytä kohmeista pyyhettä hauteena. Muista kuitenkin laittaa väliin puuvillakangasta, jotta huonosti tunteva iho ei palellu.

Peseytyminen: Saunaan ei pidä mennä kahteen viikkoon. Suihkuun saa mennä seuraavana päivänä. Haavoissa on ruskeat haavateipit, jotka saavat olla paikallaan 2-4 viikkoa. Suihkun jälkeen teipit kuivataan puhtaalla pyyhkeellä painelemalla.

Jälkivuoto: Yhden-kahden vuorokauden ajan leikkaushaavoista saattaa vuotaa runsaastikin punertavaa, verensekaista nestettä. Se ei ole vaarallista. Imualuetta kannattaa silloin painella ja yrittää saada loputkin nesteet alueelta pois.

Mustelmat: Vartalon selkäpuolella rasva istuu tiukemmassa kuin etupuolella, ja mustelmat ovat tavallisempia. Reisien alueella mustelmia esiintyy enemmän kuin vartalolla. Isoihin mustelmiin voi halutessaan hieroa Trombosol Forte -voidetta. Se voi ärsyttää ohutta ihoa.

Ompeleet: Haavat on ommeltu sulavin ompeleiden. Haavateipit saavat olla paikallaan 2-4 viikkoa. Suihkun jälkeen painele teipit kuiviksi puhtaalla pyyhkeellä. Voit jatkaa tukiteippausta ruskealla Micropore-teipillä (apteekista) aina 3 kk asti. Siitä on hyötyä erityisesti alueilla, missä iho joutuu venytykseen ja arpi pyrkii leviämään.

Painetekstiilit: Ison rasvaimun jälkeen iho on erityisen altis jäämään löysäksi ja roikkuvaksi. Painetekstiili puetaan päälle jo leikkauspöydällä. Sen tarkoituksena on puristaa kasaan löyhä lokeromainen sidekudos, josta rasvasolut on imetty pois. Jos painetukea ei ole, iho jää varmasti roikkumaan tuon sidekudoslokeroston varassa. On hyvin tärkeää, että tekstiili ulottuu reilusti yli imualueen rajan, koska tekstiilin reuna voi aiheuttaa pysyvän poimun keskelle imualuetta. Painetekstiilinä suosittelen vatsan alueella rintojen alta reisiin ulottuvaa napakkaa painevaatetta, jossa on alapään alueella reikä, jolloin vaatetta ei tarvitse riisua joka WC-reissulla, ja sen lisäksi säädettävää, tarrakiinnitteistä leveää tukivyötä (2-pistepanta, 3-pistepanta), jota voidaan säätää kireämmälle turvotuksen laskiessa. Reisien imun jälkeen suosittelen housuja, jotka ulottuvat riittävän alas säärien puolelle ja riittävän ylös vyötärölle, reilusti yli imualueiden. Ison reisien imun jälkeen tulee käyttää myös piukkoja polvipituisia tukisukkia, koska turvotus pyrkii valumaan alaspäin polviin ja nilkkoihin. 

Tekstiilejä suosittelen pidettäväksi yötä päivää ainakin ensimmäiset 2 viikkoa, ja senkin jälkeen mielellään ainakin pukua vielä päivisin 2-4 viikkoa; sitä pidempään, mitä suurempi imu on tehty. Erityisesti ensimmäisinä päivinä on tärkeää huolehtia siitä, ettei puutunut tai heikosti tunteva iho jää vaatteen alla taitokselle tai ryppyyn, koska laskokset ja rypyt voivat jäädä pysyviksi. Siksi suosittelen vaatteen pukemista makuuasennossa siten, että lopuksi vielä viedään puetun vaatteen alle kädet ja kohotetaan vaatetta, "ravistetaan" iho sileäksi ja annetaan puvun laskeutua asteittain paikalleen. Tekstiilin päältä ylöspäin silittelemällä voi myös varmistaa, ettei iho jää makkaralle. Painetekstiilit mitataan ja tilataan potilaan koon mukaan. Tuotemerkkejä on useita (mm. Marena, kotimainen Lymed).

Liikkuminen: On erittäin suotavaa toimenpiteen jälkeen. Venyttely estää kiinnikkeiden muodostumista imualueella, ja on suositeltavaa kivun sallimissa rajoissa heti ensimmäisestä päivästä alkaen. Erityisen tärkeää se on kylkien ja raajojen imun jälkeen. Liikunta on sovitettava voinnin mukaan, ja kovaa rasittamista ja hikoilua on syytä välttää ainakin ensimmäisen 2 viikon ajan infektioriskin vuoksi. Päivittäinen, kevyt liikunta nopeuttaa toipumista ja kudosten palautumista. Vartalon (vatsan) imun jälkeen ei pidä istua etukumarassa asennossa, jolloin tukitekstiili painuu makkaralle ja vatsa samoin. Satulatuoli ja suora istuma-asento ovat suositeltavia, jos on pakko istua. Pienen reisien / polvien / säärten imun (desilitroja) jälkeen kannattaa myös nousta varpailleen useita kertoja päivässä, koska pohjelihasten käyttäminen aktivoi lymfakiertoa. Sen sijaan ison reisien ja polvien imun (litroja) jälkeen kannattaa varata vähintään viikko, mieluiten kaksi lomaa, jolloin voit pitää suurimman osan ajasta jalat seinää vasten reilussa kohoasennossa. On tärkeää, että "munakenno" litistyy ja kiinnittyy kunnolla mahdollisimman nopeasti, koska auki jäänyt kennosto kerää lymfanestettä pystyasennossa ollessa ja massiivinen turvotus saattaa kestää kuukausitolkulla.

Turvotus ja lymfahoito: Alkuvaiheen kankeaan turvotukseen voi hakea lymfaterapiaa jo 2 viikon kuluttua toimenpiteestä. LPG-lymfahoidosta voi olla hyötyä. Alkuvaiheen lymfaterapiassa tekijän on oltava kokenut nimenomaan rasvaimun jälkihoidossa, koska kudoksia venyttävä lymfaterapia estää kudosten palautumista ja kiinnittymistä ja saattaa johtaa nesteonteloiden muodostumiseen. Suuren reisien rasvaimun jälkeen turvotus voi olla todella voimakasta ja kestää kuukausia, erityisesti jos kohoasentohoidosta ei alkuvaiheessa huolehdita. Polvet saattavat paisua pallomaisiksi. Jaloista lymfakierto kulkee ylämäkeen kohti nivusia, ja lymfa pakkaantuu herkästi polviin ja alemmas. Silloin täytyy myös muistaa tukisukkien käyttö painetekstiilin lisänä. Turvotusta pahentaa istumatyö ja seisoskelu. Töissä kannattaa tehdä pieni kävely varvisteluineen tunnin-parin välein ja nostaa jalat pöydälle aina kuin mahdollista. Kotiin päästyä jalat heti ylös seinää vasten ja "ilmapyörää" polkemaan. Mikään ei kuitenkaan korvaa 2 viikon kohoasentoa ison reisien imun jälkeen.

Rasvansiirto: Jos WAL-imun avulla on tehty rasvansiirto esim. rintoihin, suositeltavinta on olla ilman liivejä neljän viikon ajan. Jos on pakko käyttää liivejä, rinnat tuetaan hyvin pehmeillä suurilla liiveillä, jotka lämmittävät ja estävät rintoja heilumasta, mutta eivät aiheuta rintoihin vähäisintäkään painetta. Paine estää verenkiertoa, jolloin rasvasolujen henkiinjääminen ja tarttuminen vaikeutuu. Samasta syystä ei saa nukkua vatsallaan tai kyljellään. Rinnat täytyy pitää lämpiminä suorastaan "hautomalla", jolloin verisuonet laajenevat ja verenkierto on mahdollisimman vilkasta. Palelua tulee välttää neljän viikon ajan. Toimenpiteen jälkeen on hyvä syödä hiilihydraattipitoista ruokaa, esim. pastaa, riisiä, perunoita ja tummaa leipää, jolloin rasvan kantasolut ymmärtävät ryhtyä nimenomaan rasvasoluiksi. Laihdutus tai "hiilaridieetti" voivat olla vahingoksi siirretylle rasvalle ainakin kuukauden ajan toimenpiteestä, mutta lihottaminen on tarpeetonta. Jos rasvaa on siirretty rintalihaksiin, kannattaa välttää lihasten treenausta kolmen viikon ajan. Ensimmäisen viikon aikana verisuoniston kehittyessä on hyvä välttää siirrealueen heilumista (reipas kävely, hölkkä, hyppiminen) ja ottaa rauhallisesti.